Samalla, kun niin monet koittavat toipua viileän kesän aiheuttamasta pettymyksestä ja totutella ajatukseen syksyn saapumisesta, olen minä alkanut fiilistellä ja odottaa joulua. Olen suunnitellut kuusenkoristeet, menun, tunnelman, kaiken.

Tessa jouluna 2011, sisareni ottama kuva.

Vielä pari vuotta sitten vietin joulut poikkeuksetta töissä pyhälisiä kahmien. Vaan niin se rakastuminen muuttaa ihmistä! Nyt odotan malttamattomana sitä, että saan ensimmäistä kertaa ikinä kokata itse (no okei, jos en kokata, niin ainakin ostaa) kaikki jouluruoat ja viettää jok´ikisen pyhäpäivän kotona, omassa pirtissä. Luoda ihan oikeita, omia jouluperinteitä. En yritä sumplia tasan yhdenkään pyhinä päin prinkkalaa kulkevan bussin tai sukulaisvierailu-aikataulun kanssa.

Kyläilijät ovat kyllä tervetulleita meille, ei sillä.

Joulusauna. Joulukuusi. Sukat takanreunuksella. Joululauluja (jotain sellaisia versioita, jotka eivät johdata parisuhdekriisiin). Glögiä. Punkkua. Jouluverhot ja kynttelikkö ikkunalla. Oi, jopa jouluinen pöytäliina! Italiansalaattia ja lihapullia. Kaloja. Juustoja. Lisää punkkua.

Haaveilin jo vähän koiranpennunmuotoisesta joululahjastakin.

Pehmeät paketithan on kivoimpia?

I had a killer flu that put me to bed for a week, so last saturday I celebrated my victory over the sickness with a little breakfast at Story Helsinki. I ordered this breakfast set called Halli, wich included oven made porridge with rhubarb jam, youghurt with home made nut granola, orange juice and coffee. 

I just love those sunny Helsinki mornings in the city or by the sea! Sun is shining, many happy people bouncing around, trying to suck all the energy from the last days of summer. This summer was my second in Helsinki, and gotta say - it just gets better. There is always something new and finnish people for shure know how to enjoy summer, even in +18.

Right now im in Malmö, Sweden, starting my first semester in Uni. First lessons are tomorrow! Exited! Now im off to explore Malmö.

Love, A-K

Before me flying to Malmö, me and Jouni went for a breakfast + office combo to Bröd Punavuori. A suitable choise before travelling to Sweden, because this breakfast/brunch has a strong swedish vibe with deco, simplicity and food. They had fresh bread, everything good to go with it + so much more. Me like. Plus the restaurant is very clean, cozy and staff was awesome and helpful. 

You will soon find out what we were planning hehee.

Peace & love, A-K

Last night I landed to Malmö so late. I arrived to my hotel around 1.00am and was so tired in the morning. But! There was a super pleasant surprise waiting in the lobby when I dragged my self for some hotel breakfast. This morning breakfast was exeptionally served at the Elite Savoy hotel, which is way nicer than my crib. And they even had NUTELLA !!! Ah-mazing. Savoy is located right next to Malmös Central Station and it´s a very old and interesting Hotel + restaurant combo. I think they even have a Michelin star...

Have and surprising and lovely day.

Love, A-K

Selailin viime kevään ja tämän kesän otoksia ja valikoin teille muutamia kuvastamaan, mitä minulle on kuulunut viime aikoina. Olin alkukesän tiiviisti töissä mutta olen silti järjestänyt aikaa monenlaiselle mukavalle. Itse asiassa laadin oikein listan, jonka nimeksi raapustin "Kesäseikkailuja". Kirjasin muistiin kaikenlaista pientä, kuten mustikanpoiminta, mansikkalaatikon osto, luonnonkukkakimpun poimiminen, parvekkeella syöminen ja Starbucks-frappuccinon juominen. En halunnut havahtua kesän lopussa siihen, että en koko kesänä vaikkapa syönyt yhtäkään Helsingin Jäätelötehtaan valtavaa palloa. Sain yliviivattua listalta lähes kaiken. Olen esimerkiksi...

...tutkaillut Helsinkiä Erottajan paloaseman tornista käsin, syönyt jäätelöä Tuomiokirkon portailla, poiminut kukkia lähimetsästä ja juhlinut yhden söpöläisen yksivuotissyntymäpäivää...

...tehnyt yliopistolla ryhmätyötä kollaasin muodossa, saanut lahjaksi ihanan lukupäiväkirjan sekä elvyttänyt ranskantaitoani...

...saanut herätä lempilakanoista suosikkimiehen vierestä ja nukkunut yhden yön ulkosalla...

...ostanut uuden lempipaidan, joka oli erittäin kauniisti pakattu...

...sekä herkutellut Salutorgetissa, Fleuristessa, Sinisen huvilan kahvilassa sekä Mokossa...

... ja ihastunut kotikeittiön puolella raakapuuroon sekä maitokahvijuomaan...

...ja lisäksi tehnyt lyhyet reissut Porvooseen (kuvassa ihana Skafferi) sekä Tallinnaan.

Kesään on mahtunut myös useita grilli-iltoja ystävien kesken, roadtrip Kainuuseen sekä parit muutkin juhlat. Avomiehen kanssa ristiin menevät työaikataulut, keväinen muutto ja kaappiremontti aiheuttivat haasteita; päätin kuitenkin, että aikaisista aamuherätyksistä huolimatta on tärkeää suunnitella ohjelmaa ja tavata paljon ystäviä. Kesäiltoihin mahtui monta onnellista hetkeä. Vielä ehtisi piknikille; toissakesänä söin viltillä yhtenään, tänä kesänä en jostain syystä kertaakaan.

This morning when I woke up I didn`t remember where I was and the first thing on my mind was how COMFY can a bed be? Oh lord could have stayed there forever. But, no no no. I took my camera senior for a walk. Left the map home by intention ofcourse. 

I took a few steps and immediately bumped to a super cozy soup restorant that im going to try tomorrow. Then I kept on walking towards old looking buildings and saw this beautiful church. When I was just going to walk past it, it started raining like crazy so I had to go in and stay there for almost an hour. Was actually very nice to just sit there in silence. 

Then i had to go and try some pralines at a chocolateria. Tahiti Vanilla and Nötkrisp were they called. 

Rest of the day I just wondered around and ate. ALOT. My first impression on Malmö is waaaaay better than what my expectations were. I tought that I would see Molotov´s cocktails and gang violence but noooooh. Pretty old buildings, normal people (why are swedish people always so stylish?? ) and good food. Tomorrow im going to try YOGA!! And I have my first day of the new school. SO nervous. 

Now im off to see a finnish friend at a coffee shop.

Smell you laters !

- A-K

Keittiöömme on ilmestynyt jotain uutta. Se on pressopannu eli French Press. 

Hankin ensimmäisen pressopannumme joskus kauan, kauan sitten, kun Rouva oli kesätöissä Helsingissä, ja asuimme pienessä opiskelija-asunnossa, jossa ei ollut kahvinkeitintä. Rouva ei vielä silloin juonut kahvia, ja itsellänikin pannu jäi käyttämättä, kun palasimme kotiin. Joskus vuosia myöhemmin, kahden muuton jälkeen, päätin viedä sen mökille, mutta pannulla ei ollut sielläkään käyttöä pitkään aikaan.

Sittemmin Rouva löysi espresson, ja aloimme keitellä kahvia mocca- eli mutteripannulla, ja vähitellen hän totuttautui myös suodatinkahviin. Muutama vuosi sitten mökillä ollessamme muistin jälleen pressopannun olemassaolon, ja keitimme sillä kerran kokeeksi kahvit. Ja miten hyvältä se maistuikaan!

Koska kahvijauhe on pidempään vedessä, kahvi on täyteläisempää kuin suodatinkahvi. Rouva ihastui kahviin kertaheitolla, ja otimme pressopannun mökillä aktiivikäyttöön.

Sen jälkeen Rouva on puhunut pitkään, että samanlainen pannu pitäisi hankkia myös kotiin. Yksinkertaisimpien haaveiden toteuttaminen kestää kuitenkin joskus kaikkein pisimpään.

Vietimme nyt elokuussa kolmattatoista hääpäiväämme, ja hoksasin, että minulla on kerrankin jokin idea hääpäivälahjaksi! Kurvasin Liisankadun Cremaan ja hain mukaani Bodumin pressopannun ja pussillisen siihen sopivaa kahvia. Lahjan sisältö tuli yllätyksenä, mutta se oli todella mieluinen.

Kahvin keittäminen pressopannulla on hyvin suoraviivaista ja varmasti helpompaa kuin millään muulla laitteella.

Pannun mukana tuli pieni mittalusikka, ja mittailin, että sopiva määrä kahvia on, kun kahdeksan kupin pannun pohjalla on pari senttiä jauhetta.

Päälle kaadetaan lähes kiehuva vesi.

Kansi päälle ja annetaan hautua muutama minuutti.

Lopuksi mäntä painetaaan alas ja kaadetaan kahvi kuppeihin. Aika kätevää vai mitä? Toimii missä vain, missä pystyy kuumentamaan vettä. Vaikka metsäretkellä.

Mutta mitenkäs nyt täällä kaupungissa, jääköhän Moccamaster-kahvinkeitin nyt sitten käyttämättä?

Voi että miten kivaa vaihtelua pyjamasunnuntaille tällainen pikku retki olikaan! Olin jo muutama viikko sitten hankkinut hyvän diilin grabone.ie -sivustolta ravintolaan, joka sijaitsee Dún Laoghairessa. Sinne pääsee kätevästi Dartilla eli paikallisjunalla ja Dublinin keskustasta matka kestää noin parikymmentä minuuttia. 

Se ken on katsonut tarkkaan Ps. I love you -elokuvan, muistanee kohtauksen, jossa Holly ja Gerry tapasivat ensimmäisen kerran Wicklow mountain national parkissa. Siinä Holly mainitsee yöpyvänsä "In b&b in Dun Laogahery" johon Gerry vastaa että "I think you've been in Dunleary". Tätä kylää ei sen kummemmin elokuvassa näytetä, mutta kyseinen pätkä herätti kiinnostukseni kylää kohtaan. Tämä olikin jo kolmas kerta, kun vietin sunnuntaita täällä. 

Irlannissa sataa harva se päivä ja omaksi parhaakseen on paras kantaa sateenvarjoa mukana ihan aina. Minulta se unohtui tällä kertaa, mutta eipä paljo haitannut, nimittäin pisaraakaan ei satanut koko päivänä! 

On ihan tosi suloista, että keskustan pääkatua koristaa vuoden ympäri tällaiset viirit.

Keskustassa on yksi ostoskeskus, mutta sen kaupoista minulla ei ole vieläkään mitään hajua. Retket tähän kylään kun ovat aina painottuneet enempi ruokaan kuin kauppojen kiertelyyn. Kävelykadun varrella on kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. 

Kuponki Beni brasserieen sisälsi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan kahdelle ja hinta oli muistaakseni 30€ hujakoilla. Aimé ei ollut kovin vakuuttunut aasialaistyyppisestä ravintolasta, mutta sisään astuessaan hän olikin jo ihan myyty. Paikka oli tosi ihana! Saimme pöydän ravintolan yläkerrasta, joista oli kivat näkymät merelle päin. 

Alkuruoksi oli katkarapuja ja kanansiipiä.

Meikäläinen veti kyllä pidemmän korren pääruoan valinnassa, nimittäin kana punaisella currykastikkeella ja mangoilla oli ihan mielettömän maukasta. Aimén pihvipata maistui ihan karjalanpaistille, että ei huono sekään. 

Täällä järjestetään joka ikinen sunnuntai ruokamarkkinat. Tarjolla on ruokaa useista eri maista ja kaikenlaisille mieltymyksille, leivonnaisia, lettuja, smoothieita ja käsitöitäkin. Ruosta villiintyvänä tyyppinä on tuollaiset markkinat niin minun juttu! Ja ihan sama mitä tuollakin syö, niin hyvältä maistuu, sillä ulkona kaikki maistuu aina kaksin verroin paremmalta (niin kuin ne kisamakkarat siellä hiihtokisojen maalialueellakin). Vatsat täynnä kävimme vähän haistelemassa tuoreutta ja tunnelmaa. 

Viime kerralla kyseisillä markkinoilla kokeilin qi-energia hierontaa yhdessä teltassa. Se oli kyllä melekosta! Tarkoitan sitä, että siihen tarvii varmaan ensin hulluna uskoa ja sitten mennä siihen. Kyllä se välillä minua hierokin siellä, mutta paljon se heilutti käsiään siinä ympärilläkin ja teki myös sellaista ääntä. Tiedättekö kun imasee pöydältä pisaran mehua niin sellainen se ääntely oli sen koko hieronnan ajan, käsien kanssa samassa rytmissä tietenkin. 

Ei tarvinut markkinoilta tyhjin käsin lähteä, nimittäin Aimé bongasi itselleen siistin valokuvataulun. Aimélla on vapaat kädet sisustaa asuntomme käytävä, ja sinne saatiin nyt ensimmäinen sisustusesine. Suomalaiseen arkkitehtuuriin ja kaikki-neliöt-hyödynnetään -tyyliin tottuneena käytävät yleisesti ottaen vaan ovat mielestäni turhia, eikä minulla ole hajuakaan, mitä niillä kuuluisi tehdä tai miten niitä sisustetaan, joten näillä mennään. Tuo pöllö nyt tuijottaa makuuhuoneeseen matkaavaa suoraan silmiin seitsemän askeleen verran.  

Dún Laoghairen toinen aktiviteetti ruokamarkkinoiden jälkeen on kävely näissä maisemissa. 

Oi että! Oli kyllä ihana pieni reissu. Nyt jaksaa taas viisi päivää näpytellä tikettejä toimistossa. 

Mukavaa viikon alkua! 

Ruoka - yksi paheistani, kun jonkin himo iskee niin sitä on saatava. Tänään illalla teki hirveästi mieli jotain, määrittelemättömästi jotain, jonka voisin itse valmistaa, olisi nopeaa ja hyvänmakuista.

Jauhot loppu... ei nyt, ei nyt kun haluaisin jotain syötävää tehdä. Yleensä tällaisina hetkinä leivon jotain herkullista leipää tai vastaavaa. Mikä eteen... Katselen mitä kaapeista löytyy, erilaisia mausteita on, kaurahiutaleita (Alku -vadelmakaurapuuro), kananmunia, banaania, omenaa, maitoa... Ja sitten se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta "Banaani pancakes, HEUREKA!". Ikinä en ole niitä tehnyt, enkä maistanut ja olen kuullut kokemuksia puolesta ja vastaan. Selailen nettiä ja löydän jonkinlaisen reseptin jota tietysti heti hieman tuunaan. Tuunaan reseptejä aina, ikinä en tee reseptin mukaisesti.

7 kpl - alle 10 minuuttia - Helppo

3/4 banaani

1 dl Alku -vadelmakaurapuurohiutaleita

½ tl suolaa

½ tl leivinjauhetta

1 kananmuna + 1 valkuainen

kardemummaa meni ehkä ½-1tl  väliltä jonkin verran

1 tl siirappia

ripaus kanelia

Sotke kaikki sauvasekoittemella, kaurahiutaleetkin menevät mukavan jauhomaiseksi. Paista.

Tuosta tuli tasan 7 pientä pancakekkiä (amerikkailaistyylinen joten ei ole lettu) lettupannulla paistettuna. Maku muistuttaa aika paljon ahvenanmaalaista pannukakkua, kardemumma on tuossa suuressa asemassa, mutta jos et pidä affenanmaan pannukakuista niin jätä kardemumma pois.

P.S. Itse paistoin nuo voissa, koska parasta! Ensi kerralla ajattelin heittää vähän vaniljaprotskujauhetta sekaan.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa kahvila Böönasta jo alkukesästä, mutta elokuun puoleen väliin kestänyt sadekuuro johti siihen, että astuin kahvilaan ensimmäistä kertaa vasta, noh, elokuun puolessa välissä - vain huomatakseni torikahvilan ympärille rakentuneet seinät.

Böönan raakakakut ja -piirakat ovat saavuttaneet jo jonkinasteisen kulttimaineen Tampereella; herkkuja saa kahvilan oman kylmätiskin lisäksi myös esimerkiksi Sokoksen ja Stockmannin ruokaosastoilta. Oma suosikkini löytyy kuitenkin juomapuolelta: kookosjäälatte. Maistoin ensimmäisen kerran viime kesänä, ja voin rehellisesti sanoa sen olevan paras kahvijuoma jonka tiedän. Kysyin varovasti herkkujuoman ohjetta, ja sain reseptin muitta mutkitta: kahvia, kookos-riisijuomaa, palmusokeria ja vaniljaa. Tarkat mittasuhteetkin sain, mutta unohdin.

Taikuri juomien ja ruokien takana on kahvilan perustaja Linda, joka on pyörittänyt hommaa nyt jo noin viiden vuoden ajan. Matkan varrella ideoita on tullut ja mennyt; osa on jäänyt elämään, toimimattomiksi todetuista on päästetty irti ja jatkettu matkaa. Hyvin näyttää menevän: kahvilassa istuu lounastuntilaisia ja lomalaisia, työuransa aloittaneita ja jo päättäneitä. Yksi lukee lehteä, joku parkkeeraa rollaattorinsa ovensuuhun ja astuu sisään.

Ehdin jo harmittelemaan lyhyeksi jäänyttä kookoslatte-kesää, kun tiskin takaa kerrottiin että kesäkahvilana tunnettu Bööna jatkaakin näillä näkymin jouluun saakka. Kahvilan toisena voimana toimiva Lindan isä Jyrki meni ja rakensi kahvilaan lämpöeristetyt seinät, joten vastaisuudessa torin kupeeseen pääsee pakoon kaikkea syysmyrskyistä loskasateisiin.

Jouluun asti noin suunnilleen, oli vastaus kun kysyin mihin saakka voi tulla. Sen jälkeen yrittäjä ottaa lepoa muutaman kuukauden verran, imee itseensä aurinkoenergiaa kaukomailla ja palaa jälleen kevääksi.

Mikäli puhdas ravinto, hiljalleen poukkoileva toritunnelma ja hyvä kahvi kiinnostavat, piipahda. Kahvilan uusi ilme (toisin sanoen katto ja seinät) mahdollistavat sen, ettei toritreffejä tarvitse sopia säävarauksella.

Bööna

Tammelantori

Avoinna ti-la klo. 8-14

Laura

Olen hamstrannut viime päivinä äitini jääkaappiin syyssadon kasviksia, joista ensimmäisenä työnalle pääsivät kurpitsat. Pidän kurpitsoista ehkä eniten keitoissa tai osana salaattia, mutta tänään mieleni teki mehevää piirasta. Uuden kotimme keittiö alkaa rakentua vasta tulevana torstaina ja näin keittiöevakossa ollessani en jaksanut tehdä piiraan pohjaa alusta alkaen itse. Hyödynsin siihen pakasteesta löytämäni Sunnuntain valmiin lehtitakinan pohjan – myös voitaikina tai tavallinen piirakkapohja kelpaavat hyvin.

Olen itseasiassa viime aikoina huomannut, että monien ravintoloiden brunsseilla tarjottavat suolaiset piiraat ovat nimenomaan tehty vähän näihin rasvaisempiin taikinoihin. Piiraista tulee niin kyllä ihan ylivoimaisen hyviä. Täytyy vain muistaa nauttia niitä kohtuudella. Eikö se (melkein) pariisilainenkin ruokafilosofiakin salli vaikka voin syömisen suoraa purkista, jos se jää vain yhteen lusikalliseen.

Syksyinen kurpitsapiiras

• 400 g lehti- tai voitaikinaa
• 1 pieni myskikurpitsa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 punasipuli
• 40 g rucolaa
•  dl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 150 g pehmeää vuohenjuustoa
• 100 g ranskankermaa
• 1 dl maitoa
• 4 kananmunaa
• mustapippuria
• suolaa

Ota valmistaikina sulamaan huoneen lämpöön paketin ohjeen mukaan.

Viipaloi kurpitsat ja paloittele sipuli. Pyöräytä oliiviöljyssä ja laita uuniin paahtumaan 30 minuutiksi 200 °C:een. 

Kaulitse sulanut taikina suorakulmioksi leivinpaperin päälle. Leikkaa reunoista pois parin sentin suikaleet. Kostuta suorakulmion reunat kevyesti vedellä ja asettele ylimääräisistä suikaleista niiden päälle kehykset. Painele ne hyvin kiinni ja voitele kananmunalla. Tee pohjaan myös muutamia reikiä haarukalla.

Ota uunissa paahdetut kasvikset jäähtymään ja laita taikinapohja esipaistumaan 200 °C uuniin noin 15 minuutiksi.

Valmista mausteöljy sosettamalla rucola, oliiviöljy ja sitruunamehu tasaiseksi tahnaksi. Levitä rucola-öljyseos hetken aikaa jäähtyneelle pohjalle ja asettele kasvikset sen päälle.

Sekoita yhteen vuohenjuusto, ranskankerma, maito ja munat. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Kaada seos hitaasti piiraan pinnalle niin, että vältyt reunojen ylivuodolta. Muna-kermaseosta saattaa jäädä yli jonkin verran; riippuen piiraan reunojen korkeudesta. Tiputtele pinnalle tasaisesti vielä mausteöljyn rippeet. Paista 175 °C uunissa noin 25 minuutin ajan.

Seuraavaksi käsittelyyn pääsevät punajuuret. Ajattelin ensi pyöräyttää niistä suosikkipastaani, ohje täällä, ja sitten loppuviikoksi kehittelen lämpimän sadonkorjuusalaatin.

                                                                              Nooa Adele-tätin syötettävänä <3

No niin. Kävimme siis vihdoin ja viimein siellä ravitsemusterapeutilla Nooan kasvisruokavalion suunnittelua varten. Sain vastaukset kaikkeen, mikä oli mietityttänytkin, ja vielä vähän ekstraakin. Nyt selvisi, mitä antaa, milloin ja kuinka paljon. Ravitsemusterapeutti suhtautui meihin ihanan kannustavasti ja positiivisesti, eikä missään vaiheessa yrittänyt alkaa käännyttää meitä sekasyöntiin. Käynnistä jäi todella hyvä mieli.

Nooalle suunniteltiin ruokavalio siitä lähtökohdasta, että kananmuna ja maitotuotteet ovat käytössä. Keskustelimme kyllä myös siitä, mitä tulee ottaa huomioon, jos kananmunaa ja maitoa ei juurikaan tule käytettyä. Vaikka emme olekkaan täysin vegaaneja, pyrimme kuitenkin säännöstelemään näitä ruoka-aineita kotiruoassamme.

Kokoan tähän tällaisen infopaketinvauvoilleen kasvisruokavaliota suunnitteleville ja muille aiheesta kiinnostuneille. Nämä ovat nyt ammattilaisen suosituksia, ja vastaavat tämän hetken tutkimustietoa.

Ensimmäinen ja tärkein asia minulle saada tietää, oli, että voiko Nooa syödä koko lapsuutensa kasvisruokaa, ja alkaa vanhempana halutessaan lihansyöjäksi. Vataus oli, että kyllä voi. Elimistö tottuu kyllä lihaan ja kalaan myöhemminkin, hänen niin halutessaan.

Aamu ja iltapalaksi suositeltiin puuroa. Täysjyväviljat sisätävät raudan lisäksi proteiinia, eli ne toimivat yhtenä proteiininlähteenä. Puuron kanssa olisi hyvä syödä esim marjoja, jotka sisältävät C-vitamiinia, koska C-vitamiini edistää raudan imeytymistä lapsen elimistöön. Raudan saannista ravinoterapeutin mukaan ei tarvitse olla kasvisruokavalion yhteydessä turhan huolissaan. Hän sanoi, että jos lapsi syö monipuolista kasvisruokaa, hän saakyllä riittävästi rautaa. Rauta- ja vitamiinipuutokset ovat harvinaisia, ja esiintyvät yleensä vain moniallergisten lasten yhteydessä, kun ruokavalio rajoittuu ainoastaan muutamaan ruoka-aineeseen.

Proteiinilisä tulee olla ravintoterapeutin mukaan ruoassa sekä lounaalla, että päivällisellä. Suositeltava proteiinimäärä/vrk on noin 1-1,2g painokiloa kohti alle 2v lapsella. Tätä nyt tosin ei tarvitse alkaa laskimen kanssa laskemaan. Kunhan huolehtii siitä, että proteiinia saadaan. Pääasialliset proteiininlähteet alle 1v lapselle, ovat tuoreet tai pakastetut herneet ja muut palkokasvit hyvin keitettynä, tofu, kananmuna ja linssit. Myöskin oli puhetta, että pähkinävoita voi alkaa jo antamaan esim puuron kanssa. Pavut ja idut vasta 1v:stä eteenpäin.

Eli siis, lounaalla ja päivällisellä tarjoamme normaalisti jotakin perus soseutettuja kasviksia ja toisinaan riisiä, ja sekaan soseutetaan noin ruokalusikallinen proteiinilisää.

Tofun käyttömääristä/turvallisuudesta olin kiinnostunut (varsinkin poikalapsella), koska olen kuullut, että tofu sisältää pieniä määriä estrogeenia (naishormonia). Ravintoterapeutin mukaan tofua olisi kuitenkin turvallista käyttää, jopa päivittäin, 25g annos. Hänen mukaansa tofun sisältämän estrogeenin vaikutuksista lapsen kehitykseen ei ole hänen tietojensa mukaan olemassa tarkkaa tutkimustietoa, mutta yleisesti ottaen tofua kuitenkin pidetään kuitenkin turvallisena myös (poika)vauvoille. Hän kuitenkin lupasi vielä selvitää asian esimieheltään ja laittaa minulle möhemmin sähköpostilla varmistuksen asiasta.

Koska ruokavaliosta puuttuu lihasta saatava rasva, on kasvissyöjävauvalle lisättävä ruokaan runsaammin rasvaa sekasyöjävauvaan verrattuna. Suositeltava määrä olisi ainakin 5tl/päivä, lisäten vähitellen niin, että rasvalisä on 1v:nä 8tl/pvä. Rasvalisäksi päädyimme Nooalle valitsemaan terveellisen oliiviöljyn, ja minulle uuden tuttavuuden Camelinaöljyn.

Tämä Camelinaöljy oli aivan huikea juttu ja käynnin parasta antia siinä mielessä, että olen kauan yrittänyt etsiä hyvää kasvikunnan Omega-3 lähdettä. En käsitä, kuinka en ole aiemmin törmännyt tähän huikeaan tuotteeseen. Camelina-öljy, on suomalaisista camelinan siemenistä puristettua öljyä, jonka Omega-3 pitoisuus on 39% ja Omega 6 alle puolet tästä. Verrattuna esim rypsiöljyyn, jossa on puolet enemmän Omega 6:ta suhteessa Omega 3:een, on Camelinaöljy huikeasti parempi. Jos jotakuta ihmetyttää, miksi tämä suhde on niin tärkeä, niin voin valaista, että Omega 6:t vievät elimistössä paikkoja tärkeiltä Omega 3:lta, jos niitä on huomattavasti enemmän. Eli omega 3:t menevät tällöin vähän niinkuin hukkaan. Myös pellavansiemenöljyä voi kuulemma käyttää lapsella Omega 3:n lähteenä.

B12 vitamiinista, ei tarvitse kuulemma olla huolissaan, jos kanamuna ja maitotuotteet ovat käytössä. 1v:stä ylöspäin ravintoterapeutti suositteli juottamaan Nooalle ruoan kanssa kauramaitoa johon on lisätty vitamiineja ja kalsiumia, jos emme meinanneet antaa hänelle lehmänmaitoa ruokajuomana. Täys vegaaniruokavaliossa, tulisi lapselle antaa joitain vitamiineja purkista. Esimerkisksi apteekista saatava Mini Sun Junior, on kuulemma hyvä. Hapanmaitotuotteiden aloitusta suositeltiin 10kk:sta eteenpäin. Hapanmaitotuotteita suosimme omassa ruokavaliossammeksi maitotuotteista. Hapanmaitotuotteet tuovat myös proteiinia lapsen ruokavalioon.

Toivottavasti joku muukin kasvissyöjä-äiti saa näistä apuja lapsen ruokavalion suunnitteluun. Kiva nyt kun ei tarvitse enään arvailla että mitäköhän antaisi ja minkä verran.

Tyttäreni 2v. syö erittäin hyvin ja melkein kaikki ruoka kelpaa. Parhaiksi on kuitenkin osoittautunut sosekeitto ja pastaruoat. Meillä syödään pastaa kalan, kanan ja lihan kanssa. Tänään oli vuorossa tonnikalapastavuoka, johon tein pienen twistin jusutokastikkeesta. Normaalisti teen pastavuoan kermalla. Helppo ja herkullinen. 

TONNIKALAPASTAVUOKA:

4dl Piccolini mini farafelli

1prk tonnikalaa

1,5 tölkkiä tomaattimurskaa

Valkokastike:

25g voita

2rkl jauhoja

3dl maitoa

3dl emmental raastetta

-Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä.  

-Keitä tonnikala ja tomaattikastike hiljalleen pari minuttia pienellä lämmöllä.

-Sulata rasva, lisää jauhot ja vähitellen maito. Sekoita tasaiseksi. Lisää juustoraaste vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen. 

-Sekoita tonnikalatomaattikastike sekä pasta uunivuoassa ja lisää päälle juustokastike. Uuniin 220° 5-10 min, niin että juustokastike saa värin. 

IIK.APUA.PYÖRRYN. Tältä minusta tuntui, kun posti toi minulle Lauri Tähkän keittokirjan Hellannupit kaakkoon LATEN NIMMARILLA VARUSTETTUNA!!!! *sydän pakahtuu, meinaa pyörtyä uudestaan*

Tuhannet, miljoonat kiitokset Otavan ihanille ihmisille, jotka olivat heltyneet lukiessaan koheltamisestani ja jotka mitä ilmeisemmin ovat vielä paljon ymmärtäväisempiä kuin hoopossa unessani, josta voit lukea täältä.

Mutta ennen kaikkea AIVAN MAHAROTTOMASTI KIITOKSIA Latelle!!!! *ei tiedä miten voisi kyllin kiittää, on aivan mykkänä onnesta ja ilosta (kuten huomaatte, täysin mykkänä), hihkuu riemusta, yrittää hillitä itseään, ei voi itselleen mitään, hyppii ympäri asuntoa*

Tästä en ihan heti toivu. 

Mutta sitten itse kirjaan, jonka reseptejä oli tietenkin heti päästävä kokeilemaan. Jos kuulut niihin ihmisiin, joita minun tapaani tuskastuttavat keittokirjat, jotka lupailevat "helppoja" arkiruokaohjeita mutta jotka sitten käytännössä osoittautuvatkin niin monimutkaisiksi, että tekisi mieli paiskata paistinpannu seinään, niin...

Tässä on kerrankin kirja, joka tekee täsmälleen sen, mitä takakansiteksti lupaa. Siellä sanotaan nimittäin näin:

Kun arki on kiireistä, kannattaa unohtaa turhat kikkailut ja valmistaa yksinkertaista mutta maukasta kotiruokaa hyvällä sykkeellä.

Ja juuri täsmälleen sellaisia reseptejä kirja sisältää, höystettynä pienillä tarinoilla esimerkiksi siitä, miten joku resepti on syntynyt tai missä Late on sitä syönyt (ruokaa, ei reseptiä). Nämä tarinat kruunaavat kirjan ja ne ahminkin sieltä ensimmäiseksi. Sitten ryhdyin suunnittelemaan viikon ruokalistaa, joka oli tämän kirjan turvin huomattavasti helpompaa kuin normaalisti. Meillä syödään tällä viikolla ainakin Herttuan makaronilaatikkoa, Ypäjän likan broilerivuokaa ja Meikun ja Minden nuudelikanaa. Eilen teimme Kökkäväen feta-oliivikanaa, joka oli paitsi todella hyvää, myös hyvin helppo ja nopea valmistaa. 

(Lauri Tähkän keittokirjassa Kökkäväen feta-oliivikanasta on paljon houkuttelevampi kuva. Se on myös otettu huomattavasti vähemmän kaoottisen näköisessä keittiössä. Että älkää antako kuvan hämätä.)

Arkiruokien, leipien ja smoothien (miten tuo taipuu monikossa? Smoothieiden???) lisäksi kirja sisältää myös reseptejä makeannälkään. Niiden yhteydestä löytyi myös mitä parhain elämäntotuus:

Pulla päivässä pidentää ikää. 

Olen täsmälleen samaa mieltä. Lisäisin jatkeeksi vielä suklaan. Ja kahvin. Mieluiten laten. Siis laten, pienellä ällällä!!! Pienellä!!  *panikoituu* 

Ei niin, etteikö Late isolla alkukirjaimellakin epäilemättä pidentäisi ikää. *nolostuu, valmistautuu piiloutumaan kuoppaan, jonka aikoo kaivaa pihalle, ettei mokailisi enää enempää. Kuoppaa on kuitenkin hieman haasteellista kaivaa, koska "piha" on asfalttia, siinä kun on kerrostalon parkkipaikat. Höh. Miettii kuumeisesti mitä tehdä, selailee hysteerisesti nettiä, HAA, löytää mielestään hienon ratkaisun*

Ehkä lisäisin listaan kuitenkin sekä laten että Laten, sillä Lauri Tähkä pidentää varmasti monien elämää paitsi tällä keittokirjalla - eli vähentämällä stressiä siitä, mitä ihmettä sitä taas laittaisi ruoaksi - myös hienolla musiikillaan, ja musiikki, jos mikä pidentää tunnetusti ikää. Että eipä tässä muuta. 

Käännä siis sinäkin hellannupit kaakkoon ja kokkeile*! (*kokkeile = tarkoittaa savon murteella kokeilemista, tässä blogikirjoituksessa kuitenkin kokiksi ryhtymistä). 

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon. Otava 2015

Seitinohuet. Tämä on kuultu monta kertaa, kun lähdetään porukalla ulos. Tällä kertaa ei lähde lapasesta. Tällä kertaa ei lähde laukalle. Tällä kertaa ei olla naamat. Mukavaa huomata, että tädin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Silti, täti ei voi muuta neuvoa kuin harjoitus tekee mestarin. Harjoittele niitä seitinohuita kunnes se onnistuu. Kyllä se on mahdollista, ehkä.

Seitinohuet:

Mielikuva:

Todellisuus

Tai

Tätikin lähtee tästä harjoittelemaan.

Törmäsin eilen treeneissä salin pöydille ilmestyneisiin "kauppalappuihin". Asiaa tiedustellessani selvisi, että TFW-konseptin kehittäjä Martin Rooney on yhdessä ravintoammattilaisten kanssa koonnut listan 20:stä kehoa hellivästä super raaka-aineesta, joita jokaisen meidän kannattaisi lisätä ruokavalioomme tai joilla meidän kannattaisi korvata tuttuja raaka-aineita. Sillä minulta kysellään jatkuvasti mitä ruoka-aineita kannattaisi suosia, ajattelin, että teitäkin lista saattaisi kiinnostaa! :)

Listasta löytyi tosi paljon tuttuja, päivittäisessä käytössä olevia raaka-aineita, mutta myös niitä, joita en ole syönyt aikoihin. Bataattia viimeksi keväällä, samoin papuja. Vihreää teetä viimeksi ehkä edellisvuonna? Jamssia ja quinoaa, ööh, en edes muista milloin! Lista elimistön suosikki raaka-aineista on hyvä muistutus itsellenikin. Viime syksyllä nodattaessani viljatonta/vähäviljaista ruokavaliota koko kroppani voi hyvin (seuraa kysymys, miksen jatkanut kokeiluani?!). Siedän sopivia määriä vilja- ja maitotuotteita, mutta jos näitä syö vähääkään liikaa, on elimistö kohta turvonnut ja tukossa. Viljattomasta kokeilustani voit lukea lisää täältä

Meillä on salilla joka kuukauden alussa lose one choose one -haaste. Tarkoituksena on poistaa joku paha tapa ja ottaa tilalle joku uusi hyvä tapa. Paha tapa voi olla esimerkiksi myöhään nukkumaan meneminen, aamupalan skippaus tai suklaan syöminen kun taas tilalle tuleva hyvä tapa voi olla esimerkiksi 10 punnerrusta joka aamu, portaiden kävely tai 2 litraa vettä joka päivä. Nyt kuukausihaasteen voi suunnata tarkemmin ruokavalioon listaa apuna käyttäen: esim korvaa peruna ja pasta viljattomalla bataatilla tai unohda paahtoleipä ja syö parsakaalia neljästi viikossa. 

Meikäläisen syyskuun haaste on nyt kirjattu ylös! Ja seuraavalle kauppareissulle nappaan muuten todellakin tämän lapun messiin. Tervetullutta vaihtelua kauppakorin sisältöön!

xx Sara

En ole aiemmin käyttänyt mustajuurta, joten täytyihän sitä kokeilla. Ja ai että tuli herkkua! Kirjoittelin viime postauksessa anemiasta, joten halusin nyt jakaa tämän reseptin. Mustajuuri on nimittäin hyvin rautapitoinen. Lisäksi käytin tässä tavallisen kerman sijaan kookoskermaa, joka on myös hyvä raudan lähde. Tällöin maidon kalsium ei myöskään pääse häiritsemään raudan imeytymistä. 

Kehitin tämän sosekeiton aika intuitivisesti heittäen sekaan kaikkea minkä ajattelin sopivan mustajuuren kanssa. Yllätyksekseni tästä tuli kuitenkin ihan huippu hyvää. Rakenne oli tosi täyteläinen ja värikin kaunis. Mustajuuressa vain kuori on musta ja sisus kauniin vaalea. Mustajuuri ei maistu kovin voimakkaalle ja tämänkin keiton maku oli hyvin lempeä.

4 annosta:

200 ml 80 % kookosmaitoa tai Kara-kookoskermaa

500 g mustajuurta

1 kesäsipuli

1 kukkakaali

1 tl suolaa

mustapippuria

1 tl timjamia

1 tl sipulijauhetta

Kuori ja pilko mustajuuret. Mustajuuren palat tummuvat jos niitä ei laita kuorimisen jälkeen veteen, siksi kannattaa laittaa kattilaan heti aluksi vettä ja kaataa mustajuuret kattilaan heti kun ne ovat valmiita. Pilko joukkoon vielä kukkakaali ja kesäsipuli (ilman varsia). Keitä noin 20-30 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Seuraavaksi voit kaataa kattilasta hieman vettä pois, jos sitä on liikaa. Lisää joukkoon kookoskerma ja mausteet. Sekoita sauvasekoittajalla samettiseksi keitoksi.

Koristeluun voi käyttää vaikkapa kesäsipulista ylijääneet varret. Itse laitoin sosekeittoon lisäksi lorauksen oliiviöljyä ja ripottelin päälle ravintohiivahiutaleita. Parmesan juusto käy aivan yhtä hyvin.

Ystäväni lanseerasi pari viikkoa sitten termin Hanna -metodi. Tällä tarkoitetaan allekirjoittaneen tapaa tehdä ruokaa ja leipoa niin että otetaan resepti ja vaihdetaan siitä (lähes) kaikki ainesosat tai vähintään niiden suhteet. Viime viikonlopun suklaapiirakan tein poikkeuksellisesti melkein ohjeen mukaan. Tosin siinä vaiheessa, kun aloin leipomaan, huomasin, että vehnäjauhot olivat loppuneet. Ruokosokeria ei ollut kaapissa lainkaan, mutta se tuli pienenä yllätyksenä, ettei tavallistakaan sokeria ollut tarpeeksi. Käytin siis gluteenittomia jauhoja ja korvasin osan sokerista steviasokerilla. Koska suklaapiirakassa täytyy minun mielestäni olla myös vaniljan makua, lisäsin myös teelusikallisen vaniljasokeria. Alkuperäisen reseptin oliiviöljyn puolestani korvasin neutraalimmalla rypsiöljyllä. Ja lopuksi tietysti päätin vielä, että piirakan päälle voi hyvin pilkkoa loput Dandiesin vegaaniset vaahtokarkit ja vähän tummaa suklaata.

Alkuperäinen resepti oli Maijan makia -blogin Browniet. Koostumus oli kylläkin enemmän perinteisen suklaapiirakan oloinen kuin tahmeanmakea brownie. Yhtä kaikki, lopputulos oli vallan erinomainen. :) Alkuperäisen reseptin löydät täältä. Tein piirakan puolikkaana annoksena lasiseen lasagnevuokaan, jonka pohjalle laitoin leivinpaperin. Paistoin sitä ensin n. 15 minuuttia (175 asteessa), lisäsin sen jälkeen vaahtokarkit ja suklaarouheen ja paistoin vielä n. 5 minuuttia lisää.

Innostus leipomiseen tuli tällä kertaan Turussa Venetsialaisten eli Muinaistulien yön iltana järjestetystä tapahtumasta Illallinen Turun taivaan alla. Keskustan pitkien pöytien ääreen en lähtenyt, mutta ystäviemme kanssa keräännyimme piknikille Turun Majakkarantaan. Merenranta ja kaunis kesäilta loivat ihanat puitteet rennolle piknikille, joten paikkavalinta osui täysin nappiin. Rannassa liikuskeli myös joutsenpari poikastensa kera ja valitettavasti ihmiset ovat ruokkineet niitä niin paljon, etteivät ne pelänneet ihmisiä juuri lainkaan. Poikasiaan suojelevat ja pelottomat joutsenet kun eivät ole vaarattomia.

Kovin kauniita lintuja, mutta pidin kamerani kanssa etäisyyttä ja tyydyin rajaamaan kaukaa otettua kuvaa jälkikäteen.

Suklaapiirakan lisäksi eväiksi lähti mukaan mm. patonkia, salaattia, hummusta, seitanpepperonia, Sheesen Smoked Cheddar -juustoa (jonka erikoinen maku ei suoranaisesti vakuuttanut sekaaniystäviäni :D) ja Green Heartin soijapohjaista ruohosipulituorejuustoa. Tuo tuorejuusto oli niin hyvää, että se taitaa jäädä vakituiseen käyttöön. Hämmentävästi tosin purkin kyljessä lukee saksaksi frischecreme, vaikka tuote ei ole ranskankermaa nähnytkään. Testasin myös parit soijanakit, joista tuo kuvan pienempi ja vaaleampi gluteeniton tofunakki oli erittäin hyvää. Paras vegaaninen nakki, mitä olen toistaiseksi maistanut. Nakit ovat Vantastic Foodin ja Turusta niitä saa ainakin Vegekaupasta.

Rennon viikonlopun vastakohtana onkin sitten jälleen yksi kiireinen viikko, joten en välttämätä ehdin tänne blogin ääreen ennen viikonloppua.

Hyvä lukija,

Tiesithän, että metafysiikan lait ovat yhdistettävissä myös arkiseen ruoanlaittoon?

Kumpi oli ensin, muna vai kana? -kysymys viedään nyt uudelle tasolle reseptimme siivittämänä. Saammeko esitellä, päivittäisen ruokavalionne tueksi, vaivaton ja maukas Kvanttikana -resepti, joka ei pelkästään täytä vatsaanne vaan tuo samalla lautasellenne kysymykset olevaisesta ja ei-olevaisesta, lihaksi tulleesta ja henkimateriasta, syntymästä ja kuolemasta.

Ainekset ja valmistusohjeet:

-  Ruskista pannulla paketillinen (n.400g) kanan fileesuikaleita. 

-  Sekoita munamaito (noin 4-6 munaa ruokailijain määrästä riippuen) ja lisää se joukkoon pannulle paistumaan.

- Mausta aromisuolalla tahi muilla mausteilla oman makusi mukaan.

Tarjoile seos höyryävänä suoraan pannulta!

Tämä arkiselta vaikuttava ruokalaji antaa aineksia käydä ruokapöytäkeskustelua varsin korkealentoisistakin aiheista. Tajusimme nimittäin itse kvanttikanaa, arkisemmin kanamunakasta valmistaessamme, kuinka ateriassa yhdistyvät kvanttifysiikkaa hipovalla tavalla saman organismin eri olomuodot samanaikaisesti: kana syntymättömänä sikiönä munassa, kana lihaksi tulleena kananuorikkona sekä kana kuolleena, henkiolemus jo lihasta poistuneena broilerinfileesuikaleena!

”Mikä erottaa syntymättömän organismin jo kuolleesta? Millaisia alkemistia elementtejä syntymättömän sikiön eli kananmunan ja teurastetun broilerinlihan liitto sisältää? Voiko yhtä aikaa sekä olla että ei-olla? Ja tärkeimpänä, millaisia sielunvoimia tällaista seosta nauttiva ruokailija voikaan saada osakseen?!” olivat kysymyksiä, joita ainakin itse pyörittelimme pitkään ensi kertaa vahingon saattelemina kyseistä ruokaa valmistettuamme (kana ja muna kun olivat kohtalonomaisesi tuolloin ainoat jäljellä olevat ainekset Annin jääkaapissa).

Näillä aatoksilla haluamme toivottaa kaikille kvanttikanaa valmistaville - jos ei-niin-kulinaristisia - niin sitäkin filosofisempia ruokailuhetkiä!

Bon Appetít!

             Kuva: Chicken and egg by Banksy

Kaupallinen yhteistyö: Hardys

Kesäisen lämmin päivä, ruokaa, juomaa, ystäviä ja... krikettiä? Kyllä vain. Hardys järjesti Koffin puiston South Park -ravintolassa australialashenkisen illan, jonka pääosassa olivat brändin viinit sekä tuo jännittävä pallopeli. Tämä iltama lähti Hardyn tuoreimmasta yhteistyöstä Suomen Krikettiliiton kanssa. Laji on Ausseissa niin suosittu, että sen finaali kerää stadionille sekä ruutujen ääreen tuplasti jengiä Superbowliin verrattuna. Itse asiassa kriketti on maailman toiseksi suosituin urheilulaji heti fudiksen jälkeen. Jos et tiennyt, niin nyt tiedät.

Farkut Levi's / Paita Muotikuu / Kengät Vans Slip-On / Kuva: Tero Ahonen

Osallistuin bileisiin suoraan duunista. Afterwork on ehdottomasti paras tapa aloittaa vapaa-ajan vietto töiden jälkeen. Toinen hyvä tapa on urheilu ja sitäkin pääsin harrastamaan krikettimaila kourassa. Hyvin monipuolinen ilta kaiken kaikkiaan. Viini oli kylmää, DJ:t soittivat musiikkia, grilli tuoksui herkulliselle ja paikalla oli reilusti tuttuja.

Alkuun tervetuliaismalja australialaista kuohuvaa. Hardys-kuohuviini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä, kuplat olivat pieniä ja keveitä, maku hieman briossinen ja erittäin miellyttävä. Suomesta tätä viiniä ei saa (ainakaan vielä), joten tunsin itseni erittäin spesiaaliksi.

Illan avasi Bill Hardy, joka on viinitalon perustaja Thomas Hardyn jälkeläinen viidennessä polvessa. Pääsin aikaisemmin päivällä jututtamaan Billia ja hänen oivia mietteitään voi lukea täältä. Puheessaan Bill Hardy mainitsi muuten meitsin nimen, ihan selkeitä bestiksiä siis ollaan Billin kanssa. Sanoi, että Natalia tykkää tarinoista. Pitää paikkaansa! Kuuntelen aina erittäin mielelläni maailmaa ristiin rastiin matkanneita.

Ennen juhlintaa Suomen krikettimaajoukkue muisti Bill Hardya kunniamaininnalla ja luovutti virallisen suomikrikettipallon hänen haltuunsa. Nyt Bill voi ajatella meitä täällä kylmässä pohjolla missä tahansa maailmaa hän reissaakaan.

Ei kemuja ilman ruokaa. Grilli alkoi jo tuoksua siihen malliin, että oli pakko liittyä jonon jatkoksi. South Parkin kokit grillasivat pulled pork -burgereita, jotka eivät jättäneet nälkäisempiäkään vieraita murisevin vatsoin. Lisäksi tarjolla oli jos jonkinmoista salaattia, hedelmiä ja suklaakakkua. Ihka-oikeat Aussie-BBQ-partyt!

Ruoan kanssa tarjolla oli tietenkin ruokajuomia. Syksyllä Suomen Hardys-valikoima laajenee, kun Alkon tilausvalikoimaan on tulossa useampi uusi Hardys-tuote. Maistelimme Nottage Hill Rieslingia (11,90€), joka on perikuva oikeaoppisesta, hedelmäisestä ja hieman polttoaineelle tuoksuvasta rieslingista. Australiassa riesling-rypäleen kasvatusta on kuulemma vähennetty ja sen tilalle on tullut sauvignon blancia. Näin ollen tuotettavan rieslingin laatu on vain parantunut, koska rypäleelle ovat varattu vain parhaat kasvupaikat.

Saman tuoteperheen Nottage Hill Shiraz (11,90 €) iskee tuhdimpaan makuhermoon ja on täydellinen pari esimerkiksi lampaalle. Bill suositteli tämän viinin kanssa maistettavan myös nautaa ja punkku taipuikin hienosti purilaisiin sopivaksi. Tanniinit ovat tässä shirazissa pehmeät, suuta ei vedä ihan kuivaksi. Tämä on tyypillistä australialaisille viineille, joiden rypäleet ovat saaneet kypsyä loputtomassa auringonpaisteessa.

Sapuskan jälkeen piti vielä tottakai kokeilla krikettiä. Itselleni säännöt eivät olleet ennestään tutut, mutta pelaajat opastivat lajin saloihin. Peli on hieman samantyyppinen kuin baseball, tai kotoisempi pesis. Päässäni kriketti muistutti kovasti huispausta, oh yes. Haukkukaa vain nörtiksi, mutta olen kasvanut Harry Potterin seurassa ja noista mailoista tuli mieleen Tylypahkan kovimmat matsit.

Silmät kierossa keskittyneenä. Tämän pienen pallottelutaidonnäytteen jälkeen eräs pelaaja kysyi minulta, että onko mulla tennistaustaa. Pallo on kuulemma hallussa. Ei ole. Tämän jälkeen pallo kierikin todisteeksi pöydän alle mutaan ja siirryin turvallisemmille apajille heh.

Olikohan tämä nyt kesän viimeisiä aurinkoisia grillibileitä? Toivottavasti ei. Bill voisi lähettää meille tänne Suomeen viinin lisäksi myös hieman auringonpaistetta alkusyksyn ratoksi. Kiitos paljon hauskasta illasta Hardysille!

Valviran ohjeistuksen mukaan kaupallista alkoholisisältöä ei voi valitettavasti kommentoida.

Translation: Cricket in Finland? Everyday I learn something new. Australia certainly has given us something new, just like the two Hardys wines.